Luin ystäväni blogia, jossa hän kertoi saaneensa eläkearvion. Minäkin intoonnuin ajatuksesta ja tilasin Kevalta oman eläkearvioni. Olen vasta 47 vuotta ja eläke ikäni on varmaan 65 vuotta, joten aikaa on vielä työllä kerryttää eläkettä. Tällä hetkellä saisin työeläkettä 500 euroa ja muutaman euron päälle. Turkissa sillä saattaisin pärjätä ihan hyvin jos nuukasti eläisin. Suomessa eläkeläisillä on tiukkaa.
Paras työkaverini jää eläkkeelle nyt tammikuun loppupuolella. Tuntuu haikealta tehdä hänen kanssaan viimeisiä yhteisiä työvuoroja. Meistä on kuuden vuoden aikana tullut läheiset. Olemme vaihtaneet ilot ja surut. Useimmiten vasta puhelimessa, koska töissä ei ole aikaa puhua muusta kuin työasioista. Niin se aika rientää. Palaan ajassa kuusi vuotta taaksepäin. Tulin silloin työharjoitteluun nykyiseen työpaikkaani. Tämä ihana ystävä-työkaverini oli silloin yhtäaikaa töissä. Hän otti minut avosylin vastaan. Siitä asti meillä on sujunut. Hän on vuosien aikana maininnut eläkkeelle jäämisestä. Silloin se tuntui kaukaiselta. Nyt huomaan miten pian kuusi vuotta on mennyt. Itse kun ajattelen, että minun pitäisi jaksaa olla töissä 17 seuraavaa vuotta tuntuu aika pitkältä. Olen hieman kateellinen niille, jotka pääsevät nuorena eläkkeelle. Toisaalta tiedän, että rahallisesti heillä voi olla tiukkaa mutta he saavat aikaa, jota rahalla ei voi korvata. Ensimmäisen kerran on aikaa tehdä mitä itse haluaa ja suunnitella viimeiset vuotensa niin kuin haluaa elää. Kunhan vaan terveyttä riittää.
Ensimmäinen lapsenlapseni ihana Taika-tyttö kysyi minulta "mummo, milloin sinä pääset eläkkeelle?" Hän jatkoi sanomalla, että" sitten me voimme viettää joulua yhdessä." Kysyin mitä tekisimme. Me laulaisimme joululauluja ja leikkisimme joululeikkejä. Hän olisi silloin ehkä 24 vuotta ja minä 65. Sanoin, että tulisitkohan sinä sitten enään mummolle jouluksi. Taika oli varma, että tulisi. Omilla aikuisilla lapsillani ei ole aikaa minulle. Suren sitä aina välillä. Nuorilla on omat menonsa ja niinhän se kuuluu ollakin. Meidän tulee antaa aikaa niille, jotka meidän kanssa haluavat olla. Siispä nyt nautin omista lapsen lapsistani, jotka rakastavat minua ja haluavat olla kanssani. Sekä miesystävästäni, joka haluaisi olla joka hetken kanssani. Koiraa unohtamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti