Näin keväällä minulla iskee luova kausi ja saatan kokeilla taiteellisia kykyjäni. Olen horoskoopiltani kala. Maaliskuussa syntynyt. Kaloista sanotaan, että he ovat taiteellisia ja luovia. Vapautta rakastavia. Olen nuorempana ihmetellyt missä minun taiteelliset ja luovat kykyni piilevät. Sitten vanhetessa olen ymmärtänyt, että jokaisessa ihmisessä asuu sisäinen luovuus ja taiteilija. Ne pitää uskaltaa ottaa rohkeasti käyttöön. Se kuka määrittelee mikä on luovaa tai hyvää taidetta päättää katsoja. Ei pidä lannistua jos ei yllä ihan Piccasson tasolle. Kun nauttii omasta luovuudestaan ja taiteellisuudestaan ja on itse tyytyväinen aikaan saannoksiin niin on onnistunut.
Viikko sitten katsoin aamu teeveestä Englantilaista sarjaa nimeltä Sydämen asialla. Siinä eläkkeellä oleva opettajaneiti oli asettunut Englantilaiseen pikkukylään ja maalaili tauluja. Siitä sain minäkin kimmokkeen. Otin esille joskus ostamani pastellivärit ja aloin harjoitella. Halusin piirtää saksanpaimen koirani. Tulos ei ollut kovinkaan onnistunut ja koiraksi sitä ei ehkä heti tunnista. Tai ehkä sittenkin. Muttei ainakaan saksanpaimen koiraksi. En oikein osannut käyttää pastellivärejä ja tekniikkakin oli minulle vieras. Tein ensimmäisen työni valmiiksi ja äitini kehui sitä kuten kunnon äitien pitääkin lastensa töitä kehua. Olivat he sitten 8 v tai 48.
 |
| Ensimmäinen pastelliväri työni |
|
|
Sitten muistin, että olin joskus ostanut myös pastellityökirjan, jossa neuvottiin tekniikaa ja värien ja paperin käyttöä. Lueskelin aamupäivän kirjaa. Sitten soitin hyvälle ystävälleni, joka on joskus harrastanut maalausta, että ehtisikö hän piipahtaa kahvilla ja siinä sivussa antaa opastusta pastellivärien käyttöön. Hän lupasi tulla ja vietimme mukavan iltapäivän kahvien ja taiteen merkeissä. Siinä pääsin sisälle valojen ja varjojen maailmaan. Kun jäin yksin seuraava työni oli 12 vuotias poikani. Otin mallia hänen uusimmasta koulukuvasta. Sain sen valmiiksi ja se näytti ihan minulta. Kun pojat tulivat koulusta sanoivat he heti," äiti, olet maalannut itsesi." Ihmettelin miten 12 vuotiaasta pojasta voi tulla 48 vuotias äiti.
 | |
| Poikani tai minä |
En ehkä ihan ollut muotokuvaan tyytyväinen mutta iloitsin siitä, että sain kasvot piirrettyä. Tuttavani oli sanonut, että ihminen ja eläin on vaikea piirtää. Seuraavaksi piirsin mallista omenan mutta se ei ollut minusta inspiroiva. Jokaisen taiteilijan kai kuuluu aloittaa hedelmäasetelmista ja maljakoista. Siispä en minäkään voi sivuttaa sitä. Omena ainakin jaksoi kököttää kiltisti keittiön pöydällä.
 | |
| Piirtämäni omena |
|
|
Sitten pidin taukoa muutaman päivän. Tänään kun olin kaupungilla kävin ostamassa värillistä piirustuspaperia ja toiset pastellivärit. Maalari ystäväni oli sanonut, että ruskealle paperille tulee kaikkein paras jälki pastelliväreillä. Siispä ostin kolme arkkia eri sävyisiä ruskeita papereita. Halusin kokeilla lahjojani saksanpaimenkoiraani. Hän ei tahtonut jaksaa istua mallina. Lopputulos oli se, että koira rötkähti makoilemaan olohuoneen lattialle ja löntysteli kutsusta näyttämään naamaansa kun pyysin.
No ei se mitään. Otin valokuvan ja talletin sen tietokoneelle ja piirsin siitä.
 |
| Saksanpaimen koira Sonja |
|
|
No mitäs lukija sanoo..enempi saksanpaimenkoiran näköinen kuin ensimmäinen työni. Mutta harjoittelua tarvitsen jatkossa.Kuonosta tuli hiukan liian pitkä. Jatkan koirani piirtämistä.
