Omaa aikaa

Eilinen lomapäiväni meni siis siivotessa ja munkkien paistossa. Tämän päivän vietän itseni kanssa tekemällä mahdollisimman vähän mitään. Teen niitä asioita, joista nautin ja rentoudun. Heräsin yhtäaikaa miesystäväni kanssa eli noin  klo seitsemän jälkeen. Hullua mutta totta. En käytä aamua nukkumisee,n koska  näin minulle jäisi enemmän aikaa seurustella itseni kanssa. Kannattaa kokeilla. Pyhitä päivä itsellesi.

Lähdin koiran kanssa aamukävelylle. Kiersimme lammen ympäri. Olisi pitänyt pukeutua lämpimämmin. Ottaa lapaset. Maa oli vielä yön jäljiltä  kohmeessa ja auton mittari oli näyttänyt puolta astetta. Lenkiltä tultuani olin turkkihenkinen. Valmistin itselleni turkkilaisen aamupalan. Koira seurasi kannoilla mitä puuhastelin. Siihen kuului keitetty muna, fetajuustoa, mustia oliiveja, kurkkua, tomaattia, makkaraa, hilloa ja vaalea leipä. Keitin kahvia ja kaadoin appelsiinimehua lasiin. Turkissa saa itse puristettua mehua, joka on tosi hyvää. Olin laiska ja en jaksanut ruveta siihen. Valion mehu sai kelvata.

Koira oli myös turkkihenkinen ja hänelle olisi kelvannut sama kuin emännälle. Annoin koiralle meetvurstisiivun ja vähän fetajuustoa. Ne hävisivät sekunnissa kokonaisena mahaan. Kurkun palan se pudotti suusta lattialle. Myöhemmin astuin kurkun päälle ja se litsaantu villasukan ja maton väliin. Söimme aamupalaa parvekkeella.

Aamupalan jälkeen otin päivän lehden,  joka on luksusta taloudessani. En ole raaskinut tilata lehteä. Aikaisemmin kun minulle tuli lehti en ehtinyt lukea sitä aamulla. Monesti luin lehden töissä ja oma lehti jäi lukematta. Maksoin turhasta. Äitini tilasi lehden minulle kuudeksi viikoksi. Lehden tilaaja sai tilata ilmaiseksi lehden tuttavalleen. Joten saan nyt lomallani nauttia lehdestä. Ihanan ylellistä.

Lehden luettuani mietin mitä seuraavaksi tekisin. Ahaa, sitten keksin. Kunnon aamun avaus eli hiljentyminen Jumalan sanan äärellä.  Hain kirjahyllystä raamatun ja sytytin kynttilän palamaan. Selasin hetken raamattua. Mistähän kohdasta lukisin. Päätin aloittaa alusta kun Jumala loi maan. Kertomus eteni Nooaan ja vedenpaisumukseen. Aihe kiinnosti minua, koska olin käynyt lähiaikoina katsomassa Nooasta ja vedenpaisumuksesta kertovan elokuvan. Elokuva oli enempi fantasiaa johon oli lisätty oma juoni. Mutta katsomisen arvoinen elokuva ja hyvät näyttelijät.

Keitin lämmintä teetä. Olin viettänyt pari tuntia parvekkeella koiran kanssa ja olin vasta ehtinyt syödä aamupalan, lukea päivän lehden, soittaa puhelun ystävälle ja hiljentyä sanan äärellä. Kädet ja jalat olivat kohmeessa. Aurinko ei vielä paistanut parvekkeelle. Oli aika mennä sisälle.
Taitaa olla lounaan teko aika. Mahassa tuntui jo siltä. Paistoin kanafileitä, koska kohta miesystäväni olisi tulossa ruokatauolle. Hän menee koulun jälkeen iltaan töihin . Hän opiskelee viimeisiä kuukausia lähihoitajaksi. Oli hyvä, että hänelle soitettiin vanhustenhoitopaikasta ja pyydettiin pariksi illaksi palkkatöihin. Saa hieman kesälomarahaa.
Ajattelin, että ehtisimme  käydä eläinkaupassa ennen hänen töihin menoa. Olimme riidelleet, pitäneet mykkäkoulua ja taas riidelleet koiran kuljetusasiasta ja nyt oli ratkaisu löytynyt. Ostaisimme koiralle koiran kuljetus häkin autoon. Koirasta ei ole ihan varma mitä itse tuumaa häkistä. Miehen tultua ja syötyä lähdimme eläinkauppaan.

Häkki maksoi Mustissa ja Mirrissä sata euroa. Se mahtui jopa autoon vaikka näytti ensin aika isolta. Laitoin häkin kasattuna eteiseen koiran nukkumapaikalle. Koira haisteli mikäs se tuo on. Pudottelin pohjalle meetvurstisiivuja. Koira meni häkkiin ahne kun on ja söi metut. Siinä se sitten makoili. Luulen, että ongelma on ehkä ratkaistu. Mies lähti töihin eväiden kanssa jotka olin kunnon tyttöystävänä hänelle tehnyt. Oli aika mennä jatkamaan omaa aikaa.  Nyt kirjoittelen blogia. Kohta lähdemme käymään koiran kanssa lammella ja bongaamaan kevään merkkejä.

Lomalla

Minulla on viikon loma. Aloitin lomani vapaapäivillä ennen pääsiäistä. Pääsiäisenä kävivät aikuiset lapseni ja lapsenlapset miniän kanssa syömässä. Valmistin heille punaviinihärkää ja leivoin suklaakakun. Olin bongannut suklaakakun uusimmasta kodinkuva lehdestä. 13 vuotias kuopukseni seurasi kakun tekoa. Hän oli rohkaiseva tuki vaativan suklaakakun syntymisessä. Suklaa käyttäytyi ihan päinvastoin kuin piti. Ensin se suli kauniiksi velliksi kattilaan, mutta sekunnissa se oli möykkyyntynyt kovaksi kidepalloksi. Kermavaahto vatkaantu hyvin, mutta muutti muotoaan lisättyäni sinne tuorejuuston ja suklaan. Kakkupohja, joka oli hyvin suklainen päätti hajota, kun olin leikannut pohjan kolmeen osaan ja aloin siirtämään osia. Olisi tehnyt mieli luovuttaa ja heittää kakun osat roskiin. Manasin, etten enään ikinä leivo suklaakakkua. Rakas poikani lähti hakemaan kaupasta lisää kermaa ja suklaata. Hän kannusti minua ja rohkaisi kertomalla, että kaverin äiti oli leiponut neljä kinkkupiirakkaa ja Jani haki aina uudet aineet kaupasta, kun kolme ensimmäistä epäonnistui. Siispä en minä voi sen huonompi äiti olla ja luovuttaa. Kakusta tuli aika hieno ja hyvä, kun se neljän tunnin uurastuksen jälkeen oli vihdoin valmis. Kakku sai paljon kehuja. Olihan siinä melkein puolikiloa suklaata. Poikani kysyi, että teenhän suklaakakkua toisenkin kerran. Harjoitus tekee mestarin. Päätin, että poikani rippijuhlissa tarjoillaan vuoden päästä suklaakakkua. Koristelin kakun suklaamunilla ja posliinisella pupukoristeella.

Punaviinihärkä oli helppo tehdä ja sitä on vaikea pilata. Citymarket myy punaviinihärkää marinoituna ja suikaloituna. Sen paistaa pannulla ja laittaa pataan. Kuullottaa herkkusienet, porkkanat, salottisipulit ja paprikat öljyssä ja samaan pataan muhimaan härän kanssa. Pannun huuhdeliemi pataan ja uuniin mausteiden kera. Riisit ja salaatit niin juhla ateria on valmis. Ruoka maistui kaikille.

Pääsiäisyönä oli kotikirkossani pääsiäisyön messu. Se alkoi klo 23 ja loppui puoli kahdelta yöllä. Vein kirkkolle itse tekemiäni rahkapullia. Tyttäreni ja miniäni lähtivät myös kirkkoon. Se oli mukava yllätys. Tyttäreni ei ole ehtinyt pääsiäisyön messuun enään moneen vuoteen. Kirkossa oli ystäväpariskunta ja muitakin tuttuja. Messujen jälkeen oli nyyttärit. Suklaakakku oli täyttänyt herkkukiintiön,i joten otin suolaista. Kotia tultuani yöllä, laitoin suklaamunat poikani ja hänen kaverinsa lenkkareihin. Kukko olisi käynyt munimassa, kuten pääsiäisyönä on tapana. Koiralle sanoin, ettei saa käydä niitä syömässä. Hyvin koira piti lupauksensa, koska munat olivat koskemattomana aamulla kengissä. Ehkä hieman kuolaisia haistelun jälkeen.

Toisena pääsiäispäivänä minulla alkoi loma. Olin sotatilassa miesystäväni kanssa. Hän oli ostanut uuden auton 2008 vuosimallia. Koiralle oli tullut porttikielto. Mökille meno olisi vaikeaa, jos koira ei autoon pääsisi. Päätin, etten mene minäkään siihen. Siispä poikotoin Opelia toistaiseksi. Kelit suosivat pyöräilyä. Sain pyllyni kipeäksi pyöräiltyäni kaksi kertaa satamaan ja takaisin, mutta se oli sen arvoista. Sain houkuteltua miesystävänikin pyörän selkään. Pyöräillessä olimme, jopa kavereita ja riita unohtui hetkeksi. Aurinko paistoi ja luonto oli heräämässä kevääseen.

Ostimme siiderit Sivasta ja joimme ne järven rannalla. Olimme nuukia ja emme raaskineet mennä ravintolaan. Paikka oli kaunis. Näin ensimmäisen veneilijän. Jäät olivat lähteneet järvestä pari päivää sitten. Luonnossa oli leskenlehtiä ja koivun silmut olivat pullistuneet. Viikon päästä aukeavat koivun lehdet jos lämmin sää jatkuu.

 Lämpötila on ollut plussan puolella 7-11 astetta. Yölämpötila laskee asteeseen ja maa on kuurassa.
Nyt ei ole satanut muutamaan päivää. Viikon verran pitäisi olla aurinkoista ja säätiedotus on luvannut 16 astetta. Näimme siidereitä juodessa joutsen pariskunnan uimassa .Joutsenethan elävät koko elämänsä saman puolison kanssa. Kumpa me ihmisetkin pystyisimme siihen. Minulla ainakin suuttuessa on ero lähellä. Ehkä riitatilanteessa  etäisyyden ottaminen ja rauhottuminen auttaisi. Vihaisina on turha käydä neuvotteluja. Siinä tulee sanottua mitä ei ehkä myöhemmin sanoisi. Mutta nyt ulkoillessa olimme sovussa.

Miesystävälläni alkoi taas koulu pääsiäisen jälkeen. Hän opiskelee lähihoitajaksi. Minulla on omaa aikaa poikani ja miesystäväni opiskellessa päivät. Eilen siivosin aamusta iltaan. Pesin makuuhuoneen ikkunan ja vaihdoin verhot. Moppasin lattiat ja vessan. Siivosin vaatekaapin ja lopuksi paistoin munkkeja. Molemmat nuorimmaiseni söivät munkkeja niin paljon, että pelkäsin mahan tulevan kipeäksi. Itse otin pienen munkin ilman sokeria. Haluan saada painoani vähän tippumaan. Kuopukseni oli tarkoitus leipoa minun kanssa yhdessä, mutta hänen aikansa meni musiikin parissa. Hän löysi siskonsa haitarin ja tutustui palkeiden saloihin. Omasta mielestään ääni kuulosti hienolta. Jostakin syystä koira näytti kärsivältä. Haitaroinnin jälkeen hän siirtyi akustiseen kitaraan, jonka jälkeen sähkökitaraan. Ihailin luovaa lastani munkkeja paistaessa.